Teetin sekarotuisella pikkukoirallani pennut.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Se oli rikos koiraihmisiä vastaan. Sekarotuinen. Sekarotuisuudessa ei ole sinänsä mitään pahaa. Ne hyväksytään ihan täysin. Mutta vain silloin kun sekarotuinen on vahingossa maailmaan tullut. Siis huolimattomuuden takia.
Mutta kun pentu ei tule vahingossa, vaan se on toivottu, haluttu, tehty, tekee siitä kauhean.
Rotumääritelmän mukainen näyttelykoira. Mikään muu ei saa Kennelliiton mukaan olla motiivina pentujen tekemiselle. Ei edes se että haluaa tehdä hyviä kotikoiria. Jos olet karvat pystyssä sekarotuisen pentueen tahallisesta maailmaansaattamisesta, se johtuu juuri tuosta syystä.
---------------------------------------------
Keskustelupalstalla on sekarotuisista pentueista mielipidettä. Kopioin tähän joitakin. Oma kommenttini kunkin perässä:
”Mulla on sekarotuinen ja olen silti sekarotuisten tarkoituksellista teettämistä vastaan.”
Miksi? Miksi sinulla on sekarotuinen, kun olet niitä vastaan kuitenkin? Miksi olet suunnitelmallisten, haluttujen sekispentujen vastustaja? Onko ajatus ihan sinun oma?
”Kaikki tahalliset ja toistuvat sekarotuiset/paperittomat pentueet ovat mun mielestä tehtailua.”
Tahattomat pentueet on siis hyväksyttäviä, suunnitellut eivät? Ihan toisin päin asia menee rotukoirissa.
Miksi rotukoira erilainen?
Miksi juuri mainitsemasi pentueet on tehtailua ja muut eivät?
”Sekarotuisilla on vaan valitettavasti suurempi vaara joutua huonoihin oloihin. Se Esson nurkalla pentujaan myyvä tehtailija ei millään tavalla valikoi asiakkaitaan eikä myöskään valista näitä mahdollisissa ongelmatilanteissa.”
Näin ajatellaan. Itse tuumailen:
Essopennut voivat päästä vaikka miten hyviin oloihin, ihan kuten paperipennutkin.
Yleensä sekarotuinen naaras synnyttää vähemmän kertaa pentuja kuin paperikoira, jolla kasvatetaan. Ei ole harvinaiset koirajalostustietokannassa nartut, joilla on ollut viisi pentuetta.
Essopennuttajalla harvoin on kymmentä sekarotuista. Paperipennuttajalla on useammin liuta koiria, varsinkin jos pyrkii hyväksi kasvattajaksi, mikä tarkoittaa että oman kennelin koirat loistavat Koiramme-lehden näyttelytilastoissa. Kun koiria on liuta, ne kaikki eivät asu kodinomaisesti, vaan tarhanomaisesti. Rotukoirissa on suuri vaara joutua huonoihin oloihin eli sinne tarhalle yhdeksi jalostusyksilöksi.
Jokaista paperitonta koiraa ei tietenkään myydä Esson nurkalla. Eikä jokainen rotukoira joudu jalostusyksilön ammattiin.
”Kasvatus, jalostus (se, kun rodut syntyvät) on kuitenkin päämäärätietoista, systemaattista toimintaa. Aika harvalla sekarotuisten pennuttajalla on mitään tällaisia syvällisempiä tavoitteita kunhan nyt tykkäävät koirastaa (jaa'a, kukapa ei, mutta täytyykö niiden KAIKKIEN silti lisääntyä?).”
Mitä jos tässä puhuttaisiin ihmisistä. Mitä mieltä silloin olisit? Pitäisikö ihmisten lisääntymistä rajoittaa terveystarkastuksin tai ulkonäköominaisuuksin?
Herää kysymys: olisiko minua olemassa, jos ihmisiä jalostettaisiin tiettyjen kauneus- ja luonnepiirteiden takia. Tai vaikkapa älykkyyden.
”mä haluuuun meidän hauvan oman pennun! Papereista huolimatta pennut eivät ole vanhempiensa klooneja, vaan aina esiintyy jonkinverran eroja. Mites luulette olevan täyssekarotuisen pentueen kohdalla? Miten todennäköistä on saada edes vähän emäänsä muistuttava jälkeläinen?”
Jotkut haluavat omalta koiraltaan pennun itselleen. Ei siksi että se olisi kopio emästä, vaan syitä on kymmenittäin. Ihan samoin ”jotkut” haluavat itseltään lapsen itselle. Ilman että ajattelisi siitä kopiota itsestään.
”täytyisi aina kasvattajan miettiä miksi niitä pentuja tahdotaan. Onko kysyntää pennuille vai tahtooko ne äidin pikku piiperot ja naapurin räkänokka-skidit vaan nähdä niinkin ihmeellisen asian kuin koiranpentu.”
Minä ainakin tahdon nähdä niin ihmeellisen asian kun koiranpentu on, kokea pennut alusta lähtien, hoitaa niitä, puuhastella, seurata kasvamista. Miten ihanaa.
Koira on ihan puhtaasti tunnejuttu, varsinkin se oma. Äidin pikku piiperöt ja naapurin skidit saavat myös osallistua tähän ihmeelliseen tapahtumaan.
”Jos joku haluaa / tarvitsee koiran itselleen, niin miksei ota sitä joltakin muulta, miksi sitä varten pitää teettää kokonainen pentue?”
Tämän lausahtaja ei tiedä miten ihana, fantastinen, kaunis, siis hyödyllinen kokemus on pennut alusta lähtien. Siis seurata emoa 9 odotusviikkoa, pentuja heti syntymästä lähtien 15 vuotta eteenpäin. Aika 0-7 viikkoa pentujen elämässä, sen saa elää pelkästään koirankasvattaja. Samoin myös aika tästä eteenpäin. Kukaan muu kuin kasvattaja ei saa ”sekaantua” toisen ihmisen koiran elämään sen kodissa.
Koen tämän ”sekaantumisen” hyvin antoisaksi. Koska olen teettänyt pennut, minulla on oikeus myös seurata niiden elämää tietyissä rajoissa. Pennuttaja saa hyvässä lykyssä kivoja kavereita ja tuttavuuksia. Saa neuvoa ja opastaa. Saa tuntea mitä on vastuu.
”Kyllä joissakin roduissa hinnat tuntuvat hipovan pilviä ja herää kysymys että miksi näin, mutta totuushan on että ei se kunnollinen kasvattaminen mitään halpaa lystiä ole.
Jos mukaan lasketaan kaikki kulut, niin aloitetaan kasvattajakurssin käymisestä ja pentujen vanhempien näyttelymaksuista. Sitten terveystutkimukset (lonkka- ja kyynärkuvat, silmäpeilaukset jne.) jotka eivät ole ilmaisia, uroksenomistajalle astutusmaksu (ja jos käyttää ulkomaista urosta ja / tai on tuonut oman narttunsa ulkomailta, niin jälleen ei ole halpa tikki), nartun tiineydenaikaiset eläinlääkäritutkimukset (ultrat jne.), tiineyden- ja imetyksenaikainen ruoka, mahdollinen keisarileikkaus tai muu eläinlääkärin apu synnytyksessä, pentujen ruokinta, rekisteröinti, mikrosirutus, madotuskulut ja niin edelleen. Lisätään tähän vielä kaikki se aika ja vaiva mitä menee tiineen nartun hoitoon, synnytyksen valvomiseen, pentujen hoitoon ja muuhun, niin kyllä siitä jo jotain vaivanpalkkaa ilkeää pyytääkin.”
Jokainen harrastus maksaa jotakin. Ei ole ilmaista ratsastus, ei ole ilmaista kehittää pojasta F1 kuskia. Silti ei kenenkään päähän pälkähdä maksattaa muilla omaa harrastustaan. Paitsi meillä koirankasvattajilla, sekä sekarotuisten että rotukoirien. Tosin tehtaan tuotteen saa kyllä maksaa jotakin. Ilmaisia lounaita ja koiria ei ole.
”jalostuksen päämäärä ei olekaan tuotto, vaan siitä pentueesta jää se mittaamattoman arvokas jalostusyksilö, joka vie kasvattajan työtä eteenpäin.”
Päämäärä ei ole tuotto. Raha silti liikkuu, kumpaankin suuntaan: pentuharrastajan harrastukseen menee rahaa ja hänen aikaansaannoksistaan tulee rahaa.
”Mä luulen, että silloin kävisi niin, että niitä kalliita, mutta hyviä pentuja ostaisi vain valistuneet, mutta suuri yleisö tyytyisi joka tapauksessa siihen halvimpaan mahdolliseen, eli niiden kasvattaminen olisi paljon kannattavampaa loppuviimeksi kysynnän takia ("kun me halutaan vaan ihan kotikoira").”
Just, ihan kotikoiraa ihmiset haluaa, suurin osa, ei mitään huippujalostusyksilöä, ei välttämättä paperikoiraakaan. Ei koiria ilman papereita, ei sekarotuisia otettaisi ellei niitä haluttaisi. Jos pelkästään paperikoiraa arvostaisi.
”Paperillista MVA:ta tai muuta vastaava minun ei kannata hankkia, sillä minun hermoilla ei ole kisaamaan kuin mölleissä, joten erittäin lupaava rotukoira menisi hukkaan käsissäni.”
Tässäkin saattaa olla syy miksi niin paljon otetaan sekarotuisia tai paperittomia. Ajatellaan näin, tai ajatellaan kasvattajan ajattelevan näin. Kasvattajat haluavat tai vaativat että heidän koiraansa pitää viedä näyttelyihin.
Koira menee hukkaan minun rakastavissa käsissä! Mikä ajatus.
”Miksi siis teettää lisää seropipentuja,kun niitä on satoja kodittomina?”
Miksi teettää paperipentujakaan, kun niitä on kymmenittäin kotia vaihtamassa Keltaisessa Pörssissä? Yhtä hyvin molempia on kodittomana tai siis kodinvaihtolaisena.
”Anteeksi jos typeryydelläni sekoitan pakkaa.......
..... mutta jos risteytetään puhdasrotuinen labbis ja puhdasrotuinen kultsi, eikös silloin pennut ole sekarotuisia, mutta vanhempien sukutaulut tiedossa ja perinnöllisten sairauksien seuranta kunnossa...?”
Tässä on asiaa.
”Oma koirani on vahinkokoira, ja kun noita vahinkopentueita nyt sattuu aina syntymään niin mielelläni sellaiselle kodin annan, koska rotukoiralle minulla ei ole "tarvetta".”
Tässä tuli aika hyvä pointti: ei ole tarvetta rotukoiralle. Kaikilla ei ole tarvetta. Jos olisi, ei sekarotuisia syntyisikään tai jos syntyisi, pentue täytyisi listiä kun kukaan ei ota.
”Itse kannatan sekarotuisten tahallista teettämistä. Niitä pitäisi teettää paljon nykyistä enemmän, varsinkin suosittuja pieniä risteytyksiä. Toivottavasti tavalliset koiranomistajat alkavat tulevaisuudessa ahkerasti pennuttamaan koiriaan. Siten hinnat saadaan laskemaan ja pentutehtailulle jää vähemmän elintilaa.”
Tässä oli asiaa, karikatyyrina. Jos rotukoirasta(kaan) ei saisi ottaa maksua, takaan sen että koirankasvatus näivettyisi. Loppuisi kasvattajat, jotka käyvät ulkomailla astuttamassa narttunsa parantaakseen rodun geenipoolia. Ei kuljettaisi ultrassa, ei silmäpeilauksissa.
Sataprosenttisesti jokainen ei-aidon-vahinkopentueen kasvattaja ajattelee kaiken muun lisäksi myös rahaa.
Töihin pääseminen on lottovoitto, sanovat. Ei itse työn takia, vaan että työllä saa rahaa.
”Mielestäni hyvä keino vähentää pentutehtailua ja seropien ylituotantoa on laskea paperillisten koirien hintoja niin ettei "halvan koiran" houkutus olisi niin suuri. Vaikka onko todella joku perusteltu syy pyytää koirasta montaa sataa(joskus yli tuhatkin) euroa? Kun kasvatustyöllähän ei pyritä taloudelliseen voittoon...”
Loistoajatus. Kuinka moni jatkaisi paperikoirien tekemistä?
”Näissä keskusteluissa aina joku sanoo, että ei kannata riskeerata sekarotuistaan kun synnytyksessä voi mennä jotain pieleen. Tai että pennutus on nartulle todella rasittavaa ja narttu kärsii joka pennutuksesta. Monesta kommentista olen saanut sen käsityksen, että sekarotuisen pennutus olisi suurin piirtein "eläinrääkkäystä" kun koira kärsii pennutuksesta niin paljon. Mulla ei mene jakeluun, että jos asia on näin niin kuka haluaa silloin saada oman rotukoiransa kärsimään?”
Aivan.
”Mielestäni sekarotuinen voi olla hyväkin vaihtoehto, jos ei halua harrastaa mitään virallisia lajeja joihin tarvitaan rotukoira, ei aio teettää sillä tarkoituksella pentuja, tai tahtoo vain uskollisen kaverin ja kotikoiran.”
Kun paperittomallakin nykyään pääsee virallisiin lajeihin. Ainoastaan virallisiin näyttelyihin ja virallisiin kasvattajalistoihin ei pääse.
”Mulle koira on yhtä rakas oli sen vanhemmat näyttelyvoittajia, pitkät litaniat kirjaimia nimen edessä, oli koirassa kymmentä eri rotua tai kahta.”
Tässä puhuu koiranystävä.
..................................................................
Maailmassa on arviolta 600 miljoonaa koiraa, joista kodittomia tai ei-toivottuja 80 %. Näin kertoi Ilkka lehti syyskuulla 2008.
Ajatella ja vielä Suomen jokaisen sekarotuisen pitäisi olla ei-toivottu.
Koirankasvatus on filosofia jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Mitä järkeä on jalostaa koiria, siis ulkonäön jalostus?
Rotumääritelmää vastaavat koirat ovat hyviä ja arvokkaita, haluttuja ja kalliita. Syystä että niillä pärjää näyttelyssä. Värivirheellisellä ei pärjää, sellainen myydään alennuksella. Joutaa pelkäksi kotikoiraksi.
Vain rotumääritelmää täysin ulkonäöltään vastaavat koirat ovat arvokkaita. Näin ajatellaan yleisesti. Eikö aika järkyttävää! Joku koira on arvoton, joku arvokas. Tuollaisen syyn takia.
Kommentit