Mietin eläimen ottamista. Kanoja ja hanhea ajattelin jo toissa kesänä, mutta en toteuttanut hankintaa. Ensi kesänä oli tarkoitus toteuttaa tämä haave, mutta kylmä talvi sanoi: Siivekkäät voivat olla meillä vain kuusi kuukautta. Vähintään puoli vuotta ne asuvat muualla. Mitä se sellainen lemmikinpito on?
Mietin että älä ny mitää elukkaa ota. Onhan tässä talossa jo ennestään lemmikkiä. On Tigru, ammatiltaan metsästäjä. Vai sanoisinko pellostaja, sillä kissa saalistaa etupäässä pelloilla. Hyvin ansioitunut kissa.
On Nöösä, venäjäntoyterrieri. Se on tyttäreni, mutta asuu meillä käytännön syistä. Ne käytännön syyt ovat koiran luonne: se pelkää muualla. Vain kotonaan se on kotonaan.
Vikun olen aivan itse hankkinut. Sen olen kokonaan. Hankin sen kaveriksi, agilityyn ja muihin seikkailuihin. Se kulkee mukanani kuin käsilaukku.
Mutta kun tarve oli saada lisää elämää. Sitten oli se kohtalokas tallikäynti, jolloin näin pieniä kaneja. Näin kani voitti kanan.


Osaan minäkin olla kahdella jalalla kuten kanat.