Talossa on siis kaksi koiraa: Vik ja Väk (nimet muutettu). Olivat eilen Vikku ja Väkky. Tässä blogissa olen selvyyden vuoksi käyttänyt niistä vain Nöösä ja Vikku nimiä.

 

Nöösä esittelyssä ekana.

Nöösä on venäjäntoyterrieri. Se hallitsee tämän talon äänimaailmaa. Äänestä on yksi sen lempinimikin tullut, Väk. Se haukkuu: väk väk väk.

 

Joskus sitä sanotaan nimillä Mammuutti, Väkkyrä, Nukeri, Pieneläin, Väkyrr, Käkkänä, Klupupää, Knösä.

Alun perin koira ristittiin nimellä Rock, mutta sitä ei käytetty kovin pitkään.  Alla pikkukoirat sylissä.

 

Nöösä nukkuu viltin alla sohvalla tai takan syvennyksessä olevassa koiranpetissä. Pienenä se nukkui pipossa koiranpedillä. Se itse kaivautui taidokkaasti pipon sisälle. Alla kuvassa sille on puettu sukasta tehty asu.

 

Sen jalat ovat yhtä ohuet kuin minun pikkulilli, mutta kaksi kertaa pidemmät tai ehkä enemmänkin. Painoa sille on kertynyt peräti kaksi kiloa.

 

Nöösä on 10+ taistelutahtoinen, omien paikkojen omistushaluinen, epäluuloinen vieraille ja kiljuu kuin syötävä kun vieras tulee.  Kympin taistelutahto on positiivinen juttu, sillä pieni koira saa olla leikkisä. Kun se leikkii, ei jää tarmoa pahanteolle.

Pienenä sillä oli mukavasti vastusta tiskiharjasta. Aina se tappeli sen harjaksia vastaan.

 

Vikku

Tälläkin rakkaalla lapsella on monta nimeä: Vik, Vikku, Ramsu, Partajaakkoo, Näppy, Nallekarhu, Mokkelo Vick. Virallinen nimi on Qwik.

Kun Nöösä sai nimen Väk, sai tämä nimen Vik. Kun Nöösä sai nimen Väkky, tämä sai nimen Vikku.  Tai menikö asiat toisin päin?  Alakuvassa Vikku ja Nöösä leikin rähinässä.

Tässä Vikku ihmettelee vaaleanpunaista puudelia, Vaahtokarkkia ja Nöösä keskittyy ryynin pureskeluun.

 

Koirat hurjina.

 

Vikun emä on silkkiterrieri, isä papillon. Se kisaa agilityn kakkosluokassa.

Vikku ei tullut meille siksi että koiria olisi puuttunut. Talossa oli vanhastaan jo 4-vuotias Nöösä,  11-vuotias Vilma cavalier, 5-vuotias sekarotuinen Mörkö ja 7-vuotias saksanpaimenkoira Max.  Keräilyerä koiria.  Pari kuukautta aikaisemmin vielä eli 15-vuotias shetlanninlammaskoira Janekin.

 

Vikussa hain agilityyn soveltuvaa pikkuista pirteää koiraa, joka soveltuu ensisijaisesti lemmikiksi, hellittelyyn, touhailuun ja tällaiseen. Mutta myös agilityyn. Semmoisen sain. Se kulkee mukanani yhtä paljon kuin käsilaukku, enemmänkin.

Heti pienenä sillä oli tuvassa monenmoista ratustusta, joissa se sai kiipeillä ja mennä läpi.

 

Talon kissa Tigru.

Kuvassa alla kumpikin on pieniä: Tigru ja Nöösä.

 

Alla olevassa kuvassa Nöösä vauvana Tigrun emon kanssa.

 

Tigru on kissa joka osaa käyttäytyä. Se on kissa joka osaa lenkkeillä ilman hihnaa. Se on pentuna ja nuorena kävellyt syntymäkotonaan kissalauman ja koiran kanssa kun omistaja on hakenut postin kujan päästä. Se on oppinut väistämään tietä tulevan auton ääntä. Risteävällä tiellä ajavaa tai pellolla jyrrästävää konetta se ei väistä.

Meilläkin se lähtee lenkille kun menen Vikun kanssa. Kissa ei pysy samassa tahdissa, se jää jälkeen paljon ja välillä laukkaa meidät kiinni. Se täytyy viedä tupaan, mikäli aion pidemmälle kuin vain pissalenkille.

 

Tigru kävi meillä pentuna, kun koko pentueellinen matkusti meille autolla tämän tästä tyttäreni kanssa.

 

 

Nöösä oli silloin pieni ja leikki pentujen kanssa tai sanoisinko pennuilla. Se jyräsi pentuja kaulansa alle, takapuoli pystyssä. Nykyään se ei mene kissan lähelle, koska kissalla on kynnet.