Osa kaksi

Meillä oli 90-luvun puolivälin kesinä siivekkäitä. Hanhet ja ankat olivat vaivattomia lemmikkejä, sillä ne elivät nurmikolla irrallaan ja yöksi pantiin häkkiin.

 

Ajattelisin että kissa, joka saa elää luonnonmukaista elämää, on kaikista helpoin lemmikki. Juuri tuosta syystä, että sille ei ihmisen tarvitse järjestää virikkeitä eikä sen tarvitse asua ahtaasti.

Talossamme syntyi useampi rotukissapentue. Tässä sinisiä brittejä. Jotka eivät kylläkään päässeet elämään luonnonmukaista elämää, vaan elivät tupakissoina.

 

Jotkut tykkäävät isoista toimeliaista koirista. Jotkut vaativat lemmikiltä söpöyttä, hellyttävää ulkonäköä. Tämä tuo helposti ongelmia, jos tuo lemmikki on koira. Suloisen koiran ottaja ajattelee koiraansa vauvana, mutta pieninkin koira on koira, ja vaatii lajinmukaisen kohtelun. Ison toimeliaan ottaja tietää, että koiran kanssa on osattava ja on jaksettava tehdä.

Näistä kolmesta koirasta yksi annettiin pois ongelmakoirana. Ei näitä 40-kiloisia, vaan tuo 2-kiloinen. Jo kuvistakin voi päätellä missä oli syy. Isot urokset juoksevat täyttä laukkaa irrallaan, pieni on taluttimessa. Sitä ei pidetty irrallaan.

 

 

Tämä yksilö näyttää helpolta koiralta. Se onkin, kunhan aivot ja kruppi ovat saaneet paljon hommaa.

 

Marsuissa, hamstereissa ja kissoissa söpöys ja vauvana pitäminen ei aiheuta niin paljon väärää käsittelyä kuin koirissa. Tosin voi olla että hellyydenkipeä lemmikinomistaja haluaa pitää lemmikkiään sylissään, mutta vain harva lemmikki viihtyy rauhassa paikallaan sylissä.

 

Monet haluavat lemmikiltään pientä kokoa. Sitä löytyy niin linnuissa, jyrsijöissä, matelijoissa kuin koirissakin.