Vikun sydänystävä on Paavo. On juostu itsensä läkähdyksiin ja huilataan hetki.

 

Paavon kanssa tehdään kaikenlaista, leikitään lammaspaimentakin. Ja tavataan samoissa agilitykisoissa, tosin Paavo on jo kolmosissa ja Vikku aina vain kakkosissa.

 

Juostaan ja leikitään. Taustalla menee Hymy.

 

Oma koira Nöösä on usein liian kipakka kaveri. Vaikka Nöösä on kaksikiloinen, se määrää kaapin paikan. Yleensä se määrää kyllä enemmän kenen ryyni mikäkin on ja leikitäänkö talossa vai ei. Sitä paitsi Vikku ei pääse sellaisiin paikkoihin mihin Nöösä hyppää kevyesti, kuten sohvan nojan päälle.

 

Xayan kanssa kierretään maailmaa agilityn merkeissä. Lenkkeillään ja ja juostaan yhdessä aina kun lainakoira tuodaan meille. Vikku kiljuu kuin syötävä kun koirat päästetään autosta ja iso Xaya pääsee sitä niin paljon lujempaa. Noin kovaa kun Vikku menisikin agilityssä kuin se menee Xayan perässä. Alakuvassa ihmeen riistaviettinen hollanninpaimenkoira kuulostelee olisiko pellolla takaa-ajoon sopivaa kohdetta. Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Vikku kuitenkaan ei lähde juoksemaan mikäli Xaya lähtee. Se tietää ettei sen jaloilla mihinkään pääse.

 

Sulo on joskus hoidossa ja sitä pitää sietää lenkillä. Vaikka kyseessä on kettuterrieri, Vikku sanoo aina viimeisen sanan. Usein myös ensimmäisen. Koska Vikku on pieni, sen pitää varooksi uhota toisille.

 

Heavy on iso ja painava. Siitä ei ole kaveriksi, mutta sen vierellä voi kulkea. Aluksi jompikumpi on taluttimessa kun mennään metsäteille, että yhdessä juokseminen ei pääse alkuunkaan. Valtavan raskas urosrotikka ei ole pikku-urokselle ollenkaan terveellinen leikkikaveri.

 

Satunnaisia kylässäkävijöitä leikitetään nurmikolla, mikäli kävijä on oikeaa kokoa. Portugalinpodengo on kiva ja vikkelä.

 

Sakemanni ei oikein ollut kiva pentunakaan. Ajattele nyt, jos sinua lähestyisi kokoisesi arvaamaton kaksivuotias ihminen. Tigrukin tuli katsomaan mikä koira se tällä kertaa meille on tullut.

 

Ei mene monta viikkoa kun saksanpaimenkoira-uros on iso kulmakunnan rosvojen kauhu.