Eilen taas käveltiin moottorikelkkareittiä pitkin peltoja.  Melkein kotimme päädystä aukeaa suuret peltolakeudet.

 

 

Koira täytyy ottaa taluttimeen vain pienen matkan ajaksi. Sitten se pääsee irti. Moottorikelkkareitillä ei ole toisten koirien hajuja, joten on pelkästään vain ulkoiltava. Joskus Vikku kaivautuu lumeen, jonka alta kuuluu ehkä pieneläimen ääntä.

 

Pikkupentuna heti opetin Vikun pysymään lähellä kun oleillaan pihalla tai kun kävellään maastossa tai missä nyt hyvänsä. Opetusta helpotti todella paljon, että sillä ei ole riistaviettiä paitsi lintuihin. Siipirikkoa matkinut lintu sai kerran pennun peräänsä. Sitten olin tarkkana, ettei tapaus toistu ja pysyin lintujen pesimäajan poissa alueelta. Nyt enää ei ole vaaraa koiran karkaamisesta, vaikka mikä lähtisi edestä juoksemaan tai lentämään.